H-hetki
Synnytys on kuin juoksumatka. Siinä on alku ja loppu sekä se matka siinä välissä. Osa hoitaa homman nopeasti ja kivuttomasti, osa rankemman kautta. Starttiviivalla ei tiedä millainen matka on edessä tai miten edes loppupeleissä varautua oikein, kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Syöksysynnytys taksiin tai oman auton takapenkille ovat niitä pikarykäisyjä, pikamatkoja. Osalla se menee ilman aitoja, osalla aitoen. Pieniä vastoinkäymisiä, mutta kuitenkin rivakasti. Ääripäänä synnytykset, joissa mikään ei suju. Niitä kuvannee kiipeäminen Mount Everestille. Ilman lisähappea. Varvassandaaleissa. Liian pienissä stringeissä. Pakittaen. Oma kokemukseni osui tälle välille. Lämmittelyvaiheessa kellotin kännykkäappin avulla supistusten kestoja ja väliaikoja. Epävarmana siitä mitä kropassa oikein tapahtuu. "Kyllä sen sitten tietää, kun supistus tulee.", sanotaan. Ei muuten tiedä, sanon minä. Hassua juilimista selässä, ei niinkään kipua. Tämä olotila tihentyi, joten alkoi arpominen, ...
