Synnytys tulee, oletko valmis?

Sitä plussaamisen jälkeen huomaa olevansa kaiken uuden ja ihmeellisen kynnyksellä. Edessä on todellinen hyppy tuntemattomaan, eikä yhtään tiedä mitä tulisi tehdä ja miten toimia, eikä oikein ole ketään keneltä kysyäkään paljastamatta raskauttaan kenellekään. Raskauden paljastumisen suhteen olin kovin taikauskoinen. Pelkäsin, että jos julistan ilouutistani liiaksi, se muuttuu suru-uutiseksi. Kel onni on, se onnen kätkeköön? Pelko keskenmenosta ja lapsen menetyksestä kalvoi niin kovasti, että uskallan blogiakin kirjoittaa vasta näin jälkijunassa.

Edessä oli pian ensimmäinen neuvolakäynti. Pienessä huoneessa istui minä, mies ja neuvolatäti. Neuvolatäti torui, miten myöhäisessä vaiheessa olimme oikein liikenteessä. Pahoittelin, etten ennen positiivista raskaustestiä hoksannut ottaa yhteyttä. Seuraavassa hetkessä keskusteltiinkin jo kuukautiskierrosta, painosta, alkoholin ja huumeiden käytöstä sekä tupakoinnista.

- Käytättekö alkoholia?

- Ei juurikaan.

- Entä huumeet?

- Ei missään nimessä.

- Entä tupakoittekko?

- Ei.

- Onko säännöllistä lääkitystä?

- Ei.

- Onko suvuissanne perinnöllisiä sairauksia?

- Ei.

- Oletteko miettineet synnytyssuunnitelmaa?

- Ei. 

Aivoni raksuttivat niin vinhasti, että vieressä istuvan miehenkin oli pakko kuulla se. Mitä mulle just sanottiin? Keskityin niin pontevasti sanomaan ei, etten enää tiennyt mihin vastasin kieltävästi.

- Hetkonen. Mitä sanoit?

- Onko synnytyssuunnitelmaa?

- Mikä se on?

- Miten ja missä haluatte synnyttää?

- Juuei. Yritän vielä sisäistää sitä, että olen raskaana

- Kannattaa kyllä hyvissä ajoin pohtia esimerkiksi sairaalan ja kivunlievityksen valitsemista.

- Aah! Sitä se tarkoittaa! Sinä tapauksessa valitsen Turun ilman kivunlievitystä.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä hetken mielijohteesta hatusta heitetty suunnitelma piti loppumetreille saakka, vaikkakaan ei aivan maaliin asti. Raskauden edetessä päätin kuitenkin, että liiallinen suunnitelmallisuus on heitettävä romukoppaan. Edessä oli sen verran merkillinen voimainkoitos (näin ainakin oletin ja myös googletin), ettei ikinä tiedä mitä edestään löytää. Oli vain luotettava ammattilaisiin ja varauduttava henkisesti kaikkeen mahdolliseen. Suurimpana toiveena oli selviytyminen, sekä minun että pienen ihmisenalun. Millään muulla ei ollut merkitystä.