Alku

Olipa kerran ihminen, joka vannoi, ettei koskaan rakastu, ettei koskaan halua lapsia. Vannoi, ettei opettajaihmisenä halua tuoda töitä kotiin. Pelkäsi, ettei osaa kantaa vastuuta pienestä ihmisestä, ettei uskaltaisi heittäytyä tuntemattomaan. Tunsi epävarmuutta oliko sittenkään valmis elämään jonkun toisen ehdoilla.

Vuodet vierivät ja suu jauhoi edelleen samaa mantraa lapsettomuudesta, mutta sydän tiesi toisin. Matka äidiksi on ihmeellinen ja se sylissä tuhiseva toukka vielä ihmeellisempi. Tämä blogi on muistutukseksi itselle, kenties vertaistueksi jollekin ja jos ei muuta niin, ilahduttamaan juuri sinun päivääsi. Tämä on minun tarinani. Tämä on hänen tarinansa. Kahdesta viivasta ihmisen aluksi.